perjantai 29. elokuuta 2014

Aika pitkä matka hiekkalaatikolta tähän iltaan raivattiin!

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa."

Viimeinen ilta Suomessa alkaa pikkuhiljaa oleen ohitse ja nyt on alle 11 tuntia lentoon. Tavarat on pakattu, kaverit ja sukulaiset heipatettu ja matka kohti suurta ja tuntematonta on jo käden ulottuvissa. Ihmiset kyseli koko päivän et paljoko jännittää asteikolla 1-10, mut ei mua oikeestaan jännitä, ehkä se jännitys tulee vasta sielä kentällä. Koko ajan kun aattelee sitä omaa host-perhettä niin innostus kasvaa, mutta toisaalta pelottaa se et 9 tunnin päästä mä sanon mun perheelle ja poikaystävälle heipat yhdeksäks kuukaudeks, onhan se karua. Mun host-sisko jopa hehkutti mulle eilen kuinka kaikki sen kaveritki aikoo tulla mua kentälle vastaan ja kyl mulle tuli olo et voinko muuta kun rakastua tohon perheeseen sen yhdeksän kuukauden aikana? Yks vaikein heipatettava on mun pikkuveli 12-vuotta. Aina oltu toistemme tukena ja kerrottu kaikkee toisillemme ja nyt parin päivän ajan se on keksiny koko ajan tekemistä, ettei senkään tarvis miettiä näin vaikeita asiaa. Ikävähän sitä tulee, eikai sitä auta ku myöntää se.


Ajatella et mä oon kohta jo New Yorkissa!! Yhdessä maailman mielenkiintoisimmista paikoista ja keskellä varsinaista hulinaa ja vilskettä! Mä en usko et mä tuun sitä koti-ikävää, ainakaan vielä New Yorkissa kokemaan, mutta ehkä sitten sielä perheessä. Mun lukioni siellähän on ihan mielettömän pieni, mutta kuten host-sisko sano et mitä pienempi niin sitä paremmin tutustuu kaikkiin ihmisiin sielä! Kuten jo sanoin mun perhe on nyt jo ihan mielettömän innoissaan mun saapumisesta ja host-sisko teki jopa päivityksen musta Facebookkiin! Tiedän ja tunnen jo nyt et oon tervetullut tohon perheeseen ja samaistun varmaan tyttöihin hyvin, koska kaikki kolme harrastavat aktiivisesti liikuntaa. Lentopallon ja jalkapallon ajattelin Yhdysvalloissa aloittaa, mutta saa nyt katsoa mitä siitäkin tulee. Perheemme siis asuu järven rannalla omakotitalossa joten uimista vuoden aikana ainakin riittää! Nyt painun pehkuihin viimestä kertaa yhdeksään kuukauteen omaan sänkyyn ja oman kullan kainaloon! Seuraava postaus tuleekin jo varmasti Nykistä!

-Jenny



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti