Jos tämä ois iltani viimeinen, osaisinkin olla onnellinen.

 Viime kesä... Mihin se oikeen katos? Justhan mä sanoin mun kavereille et "Joo! Nähdään illalla ja juhlistetaan koulujen loppua!". Nyt ollaan tässä, kaverit käy koulua ja mä odotan lähtöä... Mun kesä oli mukava, kaikin puolin. Mä näin mun kavereita joita jään kaipaamaan. Mä nautin joka ikisestä hetkestä. 

Jos multa nyt tultais kysyyn et oonko onnellinen, todellakin oon! Tää kesä jätti muhun niin hyvät muistot. Mä vietin auringonlaskua mun parhaan kaverin kanssa heinäkuun alussa, kun me istuttiin siinä kivillä niin hetken ajan tuli semmonen olo, et tätä mä jään kaipaamaan. Monet yöt vietin nauraen aivan typerille jutuille poikaystävän kans, istuen laiturilla ja rapsuttaen koiraa. Mä sain viettää aivan huikean rippileirin isosena, aivan mielettömien pikkusten ja isostiimin kanssa! Mä nukuin mun veljen kanssa samassa sängyssä yöllä heräten siihen et sen jalka oli mun pään päällä. Aluksi kun heräsin, ajattelin et hitto mä nistin ton pojan, mut seuraavassa hetkessä sitä rupeski itkeen et ton mä jätän tänne Suomeen. Mä sain nauttia lämpimistä kesäöistä kävellen koiran kanssa ja auringosta jopa niin paljon että poltin itteni pahemman kerran, mut mitä pienistä, ei nekään meistä. Mä katselin koko kesän ajan sarjoja yömyöhään ja lueskelin kirjoja. Keräsin kukkia ja saatoin istua yksin takapihalla jopa tunteja ainostaan miettien et mitä kaikkee mulla oikeen on. Lohdutin kavereita ja autoin murheissa, välillä jopa tappelin, mutta kaikki tuli sovittua. Mä urheilin paljon, niin salilla kun ulkonakin. Välillä itku tuli ku näki Muumi-hahmon jota ei ens vuonna näkis. Ostelin myös tuliaisia jenkkiperheelle ja joka hetki mietin vain enemmän unelmieni vuotta. 

Välillä kun kaverit alko itkemään mun puhuessani vaihdosta tuli olo et oonko mä ihan kauheen itsekäs? Kun äiti miettii et miten se pärjää, niin olinko mä kauheen itsekäs ku päätin et haluan lähtee vuodeks pois, toiseen maahan, toiselle mantereelle. Mutta loppujen lopuks, oon tullu siihen lopputulokseen et en mä ole, mä tulen ens kesänä takas ja sit saan kannustaa muita toteuttamaan unelmiansa. Tää on mun unelma, jonka todellakin haluan toteuttaa ilman yhtään oman tunnon tuskia. Mun kesäni päätty aikalailla mun läksiäisiini. Toissapäivänä mä makoilin meidän mökillä riippukeinussa ja ajattelin et tätä mun tulee ikävä; hiljaisuutta, veden liplatusta, pikkulintujen viserrystä ja heinäsirkkojen soittoo. Tää on se miks mä rakastan mun kotia, ja Suomea. Mut silti mä odotan malttamattomana sitä erilaista arkea sielä toisella puolella maapalloa. Voisinko mä parempaa kesää toivoa, en voisi. Mullon kaikki mitä toivoa saattaa.

Tän kesän mä vietin ihmisten kanssa joista välitän, ja toivon että jokaiseen ystävään olen ainakin jollakin tavalla tekemisissä ton vuoden aikana. Tänä kesänä mä ymmärsin että ilman Uskoa,Toivoa ja Rakkautta, meillä ei olis yhtään mitään. Tänä kesänä mä myös tajusin et mun itsetuntoni on katossa ja mun elämä hymyilee, toki mua pelottaa ihan hirveästi toi vuosi, mitä se tuo tullessaan. Osaanko mä sanoa asioita oikein toisella kielellä ja pitääkö ne mua aivan idioottina. Mua jännittää ja pelottaa mutta aina samaan aikaan hymyilyttää ja innostuttaa lähtö ja haluisin vaan lähtee jo! Välillä mä kyseenalaistan et mitä jos mä en ookkaan ihminen joka ollaan tehty vaihtoa varten, jos mä teen jonkun emämokan ja mun perhe vihaa mua. Mut sitte aina hätiin tulee mun kaverit jotka sanoo et mä oon just oikeanlainen ihminen vaihtoon, ja sen mä oon päättäny et tuli siitä vuodesta sit kuinka vaikee tahansa, mä pysyn sielä loppuun asti! Suomalaisella sisulla!