Mä tiedän minne mä oon menossa!

Siis apua!! Tänään "aamulenkillä" 12 aikaan mulle tulee puhelu, oon himmentänyt näyttöni kännykästä jotta pystyisin kuuntelen musiikkia loppumatkan, joten vastaan umpimähkään puhelimeen ja sielä soittaakin exploriukselta porukkaa ja kertoo että mullon perhe! Tätä onnee ei voi vaan kuvailla! Mä rupesin heti itkeen kun sieltä kerrottiin et mun perheeni on Michiganissa ja asutaan omakotitalossa järven rannalla. Perheeseen kuuluu kolme host-siskoa; 11-, 14-, ja 15-vuotiaat, sekä äiti ja isä. Perheessä on myös kaksi koiraa, joten olen hirmu onnellinen, koska oma Manta-koira jää kotiin. Vanhimmat siskoista käyvät samaa koulua kanssani joten toivon saavani ystäviä heidän avullaan. Perheessä on selvästi tämän vuoden ajan akka valta, koska jopa koiratkin ovat narttuja, hah. Paikkakunta jossa asumme on pieni mutta lähimpään suurempaan kaupunkiin on 20 mailin matka. 

Tällä hetkellä mua ei pelota yhtään lähtee! Mun perhe vaikuttaa niin mahtavalta että haluisin vaan hypätä koneeseen ja olla jo perillä! Mun kouluni alkais jo ens viikolla mutta johtuen siitä että vietän ensimmäiset 5 päivää New Yorkissa Exploriuksen Soft Landing Campillä, niin alotan koulun vasta sitä seuraavana maanantaina. Lento mulla on jo tänä lauantaina ja hieman rupes jänskättää! 

Pakkaillu oon jo viikko sitten vaikken sijoitusta sillon tiennykkään. Vähän enemmän tajus sitä et oikeesti on lähdössä johonkin. Michigan on aikalailla samantyyppinen ilmastonsa kanssa kuin Suomi, joten tiedän ainakin suurinpiirteiden mitä vaatteita tarvitsen mukaan. Talvivaatteita en ajatellut kauheasti pakata vaikka sielläkin pitäisi lunta sadella. Talvella keskilämpötila on ollut -6 celsiusastetta, joten ajattelin pärjätä nahkatakilla, mutta jos tästä tuleekin extra kylmä talvi niin joko täältä lähetetään talvivaatteita tai sitten ostan sieltä. Pakkaaminen on ollut aika helppoo ja innoissani oon kattellu jo mitä haluan mukaan! 

Pari päivää sit mä kävin myös ostaan John Greenin "The fault in our stars", jonka ajattelin sit lukee vaihtovuoden aikana. Vielä en oo kerenny aloittaa, et ehkä sitten sielä koneessa vaikka!

Perheelle ajattelin kirjoitella jo tänään sähköpostia ja toivottavasti ne vastailis mahdollisimman pian! Pakko sanoo että tän sijoituksen tietäminen tuntuu ihan eriltä mitä osas kuvitella! Tää on aivan mahtavaa! Sekaisin itkua ja naurua, mutta koko ajan hymyilyttää! Ihan mahtavaa! Nyt ainakin tiedän et tein oikeen päätöksen lähtiessäni vaihto-oppilaaks, koska mä uskon ettei kukaan muu tätä tunnetta pysty kuvaileen samalla lailla ku toinen vaihtari! 

Kohta saa lukee jo viimeisen päivän postausta ennen lentoo! 

-Jenny