Viime viikkojen aikana mä oon tullu läheisemmäks mun perheen kans joka on hyvä asia, mutta tuo aina mukanaan myös joitakin huonoja asioita. Mun pienin siskoksista Brooke käy vähän kaikkien hermoon lainailemalla tavaroita ilman lupaa. Ja mä en voi sietää sitä et joku lainaa mun paitaani ilman lupaa, tai meikkaa mun meikeillä ilman et oon sanonu asiaan mitään. Onneks mun ei oo tarvinnu tästä Brookelle ärähtää koska kaks muuta siskoo tuntee tuskan ja huutaa sille asiasta ihan tarpeeks. Muutenkaan en ymmärrä tämmöstä et jossei saa tahtoonsa jossain läpitte, pitää ruveta itkeen. Ei mee mun kaaliin mutta luulenpa että se on vaan tuo ikä. Muuten perheessä menee tosi hyvin!
Toissa perjantai vietettiin Greenvillen homecoming pelissä jossa valittiin myös homecoming king and queen. Ironista kyllä, homecoming king on jalkapallonpelaaja. Ihan niinku elokuvissaki!
Viikko sitten poikettiin tytsyjen kanssa kuuluisalla frozen jogurtilla ja oli kyllä kieltämättä aikas hyvää, makuja oli montaa eri laatua ja lisukkeita sitäkin enemmän!
Keskiviikko vietettiin art prizessa joka on ikäänkuin suuri taidenäyttely! Meidän koulun kuviksenopettajaa pyydettiin tekeen kyseiseen näyttelyyn kolme taulua ja käytiin niitäkin kattoon! (Kyseiset taulut on alhaalla olevassa kollaasissa ylhäällä keskellä) Näyttelyn voittaja saa sievoisen rahasumman palkinnoksi ja kaikki tapahtumaan osallistujat saavat äänestää lempi työtä.
Oikeassa alakulmassa on Mariana, brasiliailainen vaihto-oppilas josta on tullu mun tosi hyvä kaveri! Mariana osaa tanssia sambaa, yritti jopa opettaa mullekki mut arvatkaa vaan tuliko siitä yhtään mitään...
Taco Bell... Mun paheeni täällä. Mikään ei vedä virtoja tolle ruoalle, tainno ehkä iskän pihvit suomessa, mutta ei juurikaan mikään muu! Burger Kingit ja KFC:t ei oo mitään tohon verrattuna! Nimimerkillä rakastunut!
Viime perjantai vietettiin vanhempien collegien vastakkaisessa jalkapallopelissä ja loppujen lopuksi taisi dadin college voittaa. Kyseisessä pelissä tuli monen monta vanhempien nuoruuden tuttua vastaan ja joka kerta "Jaa teillä on 4 tytärtä?" Seuraavaks selitettiin kuinka mä olen vaihto-oppilas ja seuraava lause oli yleensä "Aijaaa!! Hän voisi kyllä olla oikeesti yks teidän lapsista!" Mä kuulemma näytän niin näiden perheenjäseneltä, haha. Yks mies jopa kysy että osaanko puhua englantia, hieman huvitti!
Löydettiin tosiaan Andrean kanssa Finlandia University kun oltiin tutustumassa eri collegeihin. Kävin toki kysymässä mieheltä pöydän takaa että osaako hän suomea. Hieman kiusaantunut oli kun kerroin olevani Suomesta ja kysyin osaako kyseinen mies sanoa mitään suomeksi. Eipä osannut...
Viikon aikana mua kerettiin jopa kosiakkin, joukkuekaveri Melissa päätti kosia keskellä ruokakauppaa kosia 50 sentin sormuksella. Kieltämättä oli kyllä hieman huvittunut tunnelma, mutta hauskaa oli!
Loppujen lopuksi mun puoltoista kuukautta on menny hirmu nopeesti. Välillä tuntuu että 8 kuukautta jäljellä on älyttömän lyhyt aika, kun taas välillä tuntuu että onpas siihen vielä pitkä aika. Välillä tulee hetkiä jolloin olis kiva olla Suomessa, mutta sillon ajattelen et tää on vaan vuosi mun elämästä. Tää on ku mulla olis kaks elämää, toinen Suomessa, toinen täällä.
Elämäänsä täysillä eläen, Jenny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti