perjantai 28. marraskuuta 2014

Happy Thanksgiving!

Tässä on siis vietetty keskiviikosta asti kiitospäivän lomaa, elikkä viime päivät on ollu aikamoista hulinaa ja huiskutusta. Eilinen vietettiin kiitospäivän merkeissä molemmilla isovanhemmilla. Aluks mentiin mun dadin puolen vanhemmille ja sielä syötiin sit kiitospäivän lounas. Kieltämättä löyty kyllä kaikkee mahollista perunamuusista makarooniin ja juustoon. Isovanhemmilla oli tosiaan koko sen puolen suku kylässä ja kaikki toi jotain mukanaan ja lopuks syötiin yhdessä. Tottakai löytyi myös aivan sairaan hyvä kalkkuna! Ruoan jälkeen dad otti sohvalla lepoo ja me pelattiin grandmomin, tädin ja muun perheen kesken korttipelejä. Ikinä en ollu noita pelejä pelannu, mut oli tosi kiva oppia uusiakin!






Tässä tunnelmat kyseisen ruoan jälkeen...


Torstai vietettiin siis 1-5pm dadin vanhemmilla, jonka jälkeen mentiin momin äidin luo missä oli äänekkäämpi suku. Siellä vietettiin 6-9pm kattelen vanhoja lapsuusvideoita joissa Andrea keräili pääsiäismunia ja momilla oli järkyttävän kokonen maha kun odotti Eriniä. Grandmomin kans katteltiin myös valokuvia viime kesän häistä ja hänen perus hokemansa oli "Oh my".


Tässä viime päivät oon ollu myös tosi kipee ja keskiviikko tuli täysin maattua sängyn pohjalla. Ääntä ei lähe juuri ollenkaan ja kurkku on tosi kipee. En ymmärrä ku Suomessa oon aina terve ja kerran vuodessa ehkä joku pieni flunssa, niin täällä oon ny kolmen kuukauden aikana ollu kahdesti... Tuntuu vähä et se johtuu siitä et täällä ei saa yhtä monipuolista ruokaa ku Suomessa.

Tänään käytiin shoppailemassa black fridaylla ja tarttu mukaan enimmäkseen joululahjoja ja itelle aurinkolasit ja uudet puhelimen kuoret.





Tässä on syy mistä mä olen kiitollinen. Mullon myös muita syitä olla kiitollinen kuten suomalainen perhe ja ystävät. Mutta tällä hetkellä mä olen kiitollinen siitä että mullon elämä täällä, perhe ja ystäviä. Mä olen kiitollinen et sain tän mahdollisuuden kokee toisen perheen ja elämän.





tiistai 18. marraskuuta 2014

Family!

Täällä ollessa ja jenkkiperheeseen koko ajan paremmin tutustuen tulee uusia tuntemuksia jotka ei tulis suomiperheen kans. Halusin tehdä yhden päivityksen mun suomiperheestä, perheestä jonka ansiosta mä täällä nyt olen.
Mun perheeseen Suomessa kuuluu siis pikkuveli, äiti, iskä ja tottakai Manta mun hupsu koirani. 


Mun perheeni rakastaa olla mökillä, luonnon keskellä, lähellä järvee. Ja oon onnellinen et pääsin täällä asuun lähellä järvee, koska täällä tullu tajuttua kuin kaunis "Suomi, tuhansien järvien maa" on.

Mun pikkuveljeni täytti kuukausi sitten 13-vuotta. Täällä tullu myös arvostettua pikkuveljee, asunhan kolmen siskon keskellä. Mä en sitä voi kieltää et mullon ikävä meidän yhteisiä hetkiä ja välillä haluisin rutistaa ton pojan halaukseen enkä ikinä päästää irti! Innolla odotan meidän jälleen näkemistä, mä toivon ettei tää urpo oo venähtäny mua pidemmäks, painissa mä sen aina voitan, mut pituudessa en kyl varmaan enää kauaa. Maailman paras pikkuveli!


Mun perhe tykkää myös matkustaa paljon! Tässä kuva pari vuotta sitten Lontoosta missä oltiin kolmistaan ja mukana oli myös äidin täti!


Mulle suurimmat tsemppauksen antajat on aina ollu mun vanhemmat. Itseasiassa syypää siihen miks täällä tälläkin hetkellä asun ja elän. Ne on aina uskonu muhun ja mun mielestä tää on osoitus siitä et ne tosiaan luottaa muhun tosi paljon. Antaa mun elää unelmieni vuotta, ja ainoo huolenaihe tuntu äidilläkin olevan se et mä en voi täällä shoppailla joka ikinen viikonloppu. Ei sitä tajua vasta ku näin jälkeenpäin aattelee et ei hitto, ne oikeesti luotti muhun niin paljon et oli valmiit laittaa mut yksin toiselle puolelle maapalloo. Mun vanhemmat on aina halunnu mun olevan onnellinen ja vaihtovuodesta oon puhunu tosi kauan. Tää vuosi oli kallis, ja me ollaan keskitulonen perhe. Aina ollaan Kallen kans saatu harrastaa mitä halutaan ja vanhemmat on jotenkin ne sumplinu. Ne on aina halunnu vaan meidän parasta ja ymmärrän sen nyt.


Kuten jo varmaan ootte lukenukkin, mun äitini oli vaihdossa Las Vegasissa. Mua ihmetytti kauheesti viime kesänä et ku mä stressasin et jossen selviäkkään täällä ja jos en saa kavereita ja en ymmärrä yhtään mitä nää puhuu, nii mun äiti ei stressannu kertaakaan niistä. Äiti ei stressannu melkeinpä ollenkaan mun vaihtoon lähdöstä ja viimesenä iltana äiti sit kerto syyn. Se kerto et se tietää et selviin täällä. Siinä kohtaa tiesin et oon tekemässä oikeeta asiaa, jos mun oma äitinikin muhun noin paljon luottaa.




Mä oon aina ollu iskän tyttö. Pienestä pitäen oon kulkenu tapparan peleissä iskän kanssa ja aina ollaan oltu läheiset. Aina oon voinu iskälle huutaa ja iskä on tottakai huutanu takasi, välillä ku riidellään nii jopa äiti sanoo kuin samanlaiset me ollaan. Iskä on aina ollu se joka on mua urheilussa puskenu eteenpäin. Se perus iskä joka tyyliin jalkapallopeleissäkin kuvitteli mun olevan poika ja sano et kyl niitä ny vähän pitää töniä et sen pallon saa. Yleisurheilussa en todellakaan ollu mikään pitkän matkan juoksija, mutta joka kerta iskä mut kannusti maaliin. Nyt ku oon ollu täällä nii iskä on ollu jokaisen skype puhelun lopussa sanonu et "noni tsemppiä ny nenny! Sä pärjäät hyvin sielä! Heippa!" Ja se tuntuu älyttömän hyvältä!








Mullon mahtava perhe täällä, mutta nyt mä oon oppinu arvostaan myös suomiperhettäni. Pari vuotta sitten se oli typerää mennä johonki perheen kesken ja tuntu tosi tyhmältä. Nyt oon vannonu ittelleni et haluan tehdä kaikkee kivaa mun synnynnäisen perheen kanssa! Niinku oon jo kertonu, tää vuosi on ny jo opettanu mulle niin paljon kaikkee, ja tää on yks niistä. Mä en tuu enää piilottelemaan sitä mistä mä tuun ja tän vuoden jälkeen voin ylpeenä esitellä perheeni, koska se on arvokas!








sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Talvi tuli!

Tää viikonloppu oltiin tekemättä mitään... Mut oikeestaan mua ei haittaa koska ollu yhtä hullun myllyä viime viikko, joten oikeestaan aika kiva et saatiin vaan olla ja löhötä! Kohta jo thanksgiving hössötys alkaa ja siinä sitä ainaki on tekemistä!
Vasta viime viikolla tajusin reeneissä ku en pystyny juokseen ja rupesin itkeen, et kuin törkeen paljon urheileminen mulle merkkaa! Kuin se on tosi iso osa mun elämääni. Aamuiset lenkit millon saa vetää ittensä aivan piippuun, mun juttuni. Ja tää on ollu mulle tosi rankkaa olla fiksu ja lepuuttaa jalkaa, liian aikasin tuli alotettua juokseminen ja polvi kipeyty uudestaan joten nyt täytyy vaan malttaa ja kattoo ku muut juoksee.


Tän perheen koirat on mulle ihan mielettömän tärkeitä! Tälläkin hetkellä kello on yheksän ja toi isompi köriläs nukkuu tässä mun pienessä sängyssä mun kans ja vie valehtelematta yli puolet sängystä. En osas ees kuvitella tätä perhettä ilman koiria! Joka päivähän mulle kerrotaan kuin toi isompi koira on kuulemma aivan mun koirani. Mikään koira ei tosin voita mun ikiomaa haukkuani Suomessa!






Lauantai vietettiin tosiaan kuvaillen ja Erinin luokkalainen Melissa oli meidän mukana. Brooke ekspertti kuvaaja oli myös mukanamme toppatakki ja rukkaset kädessä!







Talvi saapui tosiaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myös tänne. Kyseiset kuvat on otettu tosiaan 12 aikaan yöllä. Tytöt oli niin innoissaan että jopa pulkka piti hakee ja laskee mäkee! Brooke päätti jopa lumienkelin väsätä siinä keskellä yötä...


En ees tajunnu ennenkö tota lunta alko sataan että vietän täällä jouluni. Haittaako se mua? Ehkä vähäsen. Haluanko mä kokea sen? Todellakin! Ainoo joulu tän perheen kanssa, joten todellakin aijon ottaa KAIKEN mahdollisen ilon irti! 
Alapuolella näätte kuinka hymyssä suin olin ku pääsin keskelle lumisadetta! Tuli niin kotoinen olo.


Hauskaa tulevaa viikkoo kaikille!


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuin vaikeeta se on elää kahden maailman välissä...

Eläminen kahden maailman välissä ei oo helppoo. Ei todellakaan. Välillä kaipaa niin paljon takasi Suomeen halaamaan ikiomaa äitiä ja joskus taas toivon ettei täältä tarvis ikinä lähtee pois. Nyt ymmärrän ku mun äiti sano mulle ennen mun lähtöö et ystävysty ainakin yhteen vaihtariin, koska kukaan muu ei ymmärrä vaihtaria niinkun toinen vaihtari. 
Kuin vaikeeta se on ymmärtää et täällä nää ihmiset arvostaa niin eri asioita kun Suomessa. Kuinka täällä vanhempia arvostetaan vähemmän kuin Suomessa. Välillä niin pienet asiat saa hakkaamaan päätä seinään. Kuinka itestä tuntuu että joku ihminen tekee jonkun asian ihan väärin, vaikka se on vaan näiden kulttuuria.


Kuinka sitä kuulee koko ajan joka puolelta että Amerikka on paras maa maailmassa. Ihan käsittämätöntä miten ihmiset voi ajatella tolla lailla.
Mä olen ymmärtänyt kuinka ylpeä mä olen suomalaisuudestani. Kuinka mä olen aikasemmin ollut niin sokea kun olen sanonu et suomi on aivan perseestä. Kuin hyvin asiat siellä on. Kuinka suomalaiset nuoret valittaa kouluruoan laadusta... Täällä se ei ole edes laaturuokaa ja siitä täytyy maksaa. Kuinka täällä ymmärtää suomen koulutustason olevan ihan mielettömän hyvä. Kuinka saa ylpeenä sanoo "Terve oon jenny, oon vaihto-oppilas Suomesta" ja sitten kun joku närkästyneenä kysyy et missä se semmonen maa oikeen on ja sit täytyy selittää, mut voi mielessään ajatella et ite Suomessa maantiedossa opettelin kaikki maat maailmassa ja nyt ymmärrän kuin tärkeetä se oli.


Jos ajattelette et vaihto-oppilaat tulee tänne ja kaikki on yhtä paratiisia, ei se oo. En mä sitä sano etteikö se olis ihan mieletön mahdollisuus, se on. Se on mieletöntä omistaa kaks perhettä. Ystäviä toisella puolella maailmaa. Se siitä vaan tekee vaikeeta että näitä kahta elämää ei voi yhdistää. Sä et voi elää molempien perheiden kans samaan aikaan saman katon alla. Molemmilla perheillä on omat asiat joita ne kunnioittaa ja menee itsekkin sekasi että mitä tässä ny sitte pitäis kunnioittaa. Et voi saman päivän aikana halata poikaystävää ja mennä jefu peliin jenkki kavereiden kans. Tai kuinka niin monesti haluais kertoo totuuden jostain asiasta itseään täynnä olevalle jenkille.

Ja se et joka ikisesta päivästä pitäis ottaa täys nautinto ja joka päivä on vähemmän jenkkielämää. Kuinka ärsyttää "tuhlata" päiviä kotona siskojen kans leffoja kattelen. Joka päivä mä olen lähempänä lähtöä, ja sitten mä en pääse tänne enää ikinä elämään tätä elämää. Pääsisin kyllä jos haluaisin, mutta Suomi on mun kotimaa, mun ylpeyden aiheeni. 

Kaikesta huolimatta, mä en kadu tänne lähtööni. En todellakaan! Mä olen jo nyt kasvanu niin paljon ihmisenä. Oon oppinu arvostaan Suomee ja suomalaisuutta. Oon löytäny itteni ja kasvattanut itseluottamusta! Mä olen onnellinen ja tajunnu mitä on onni.


Mä olen onnekas. Mä olen siunattu. Mä olen ikuisesti kiitollinen. Aina asiat ei vaan oo niin yksinkertaisia miltä ne näyttää.


sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Sweet-16 ja muuta!

Taas viikko hurahtanu ihan hujauksessa ja tuntuu et aika menee kauheen nopeesti! Viimesen viikon aikana oon saanu uuden I phone 6 käyttöön joka on ollu ihan unelma! Ollaan myös juhlittu muutaman tytön syntymäpäiviä ja vaihteeks naurettu ittemme kipeiks tyhmistä asioista!

Alla olevassa kuvassa Marianan ja Erinin kanssa kokeiltiin upouutta puhelimen kameraa ja hyvin toimii!


Tosiaan mun pienenpieni pikkusisko Erin täytti 15-vuotta! (Älytöntä koska musta tuntuu et se vois olla vaan vuoden nuorempi mua) Erin on ollu mulle ihan huikee sisko viime aikoina ja meillon ollu törkeen hauskaa! Tää tyttö tekee mun huonoistakin päivistä hyviä ja nauraa ku välillä sanon jotain suomeks vaikka piti sanoo enkuks! Esimerkiksi kysymys "mitä"! Tullu myös opetettua sanoja kuten peppu ja vaikeetahan se on sanoo kaks konsonanttia peräkkäin ja paljon on tullu naurettua huonoille versioille!

Syntymäpäivälahjaksi tilasin Erinille taulun jossa on meidän kuva ja lahja oli hyvinkin mieluinen! Heti pääsi paraati paikalle huoneen seinälle! Kaverit Erinille oli ostanu kakun jossa luki "Happy Birthday Ginger!"(tietenkin porkkanakakku), koska tää tyttöhän on ku suoraan Irlannista! Jos kuvittelette et mullon punertavat hiukset nii tän tytön vierellä ne on kyllä blondit!


Mun ihana pikkusiskoni Brooke otti meistä kuvan Erinin synttärilounaalla! Välillä toi tyttö osaa ottaa aivoon mutta välillä se on kyllä jotain niin ihanaa ja sulosta! Yks päivä tää tyttö tulee mun huoneeseen ja sanoo "Jenny kai sä tiedät et mä rakastan sua?", siinä kohtaa ei voinu muutakun sydän sulaa. Vaikeeta täältä lähtemisestä tekee sitten aikanaan näin mahtavat siskot! Tottakai täällä tapellaan ja välillä jopa niinkin tyhmistä asioista kuin farkuista, mutta kertaakaan en oo katunu et hyväksyin tän perheen, on tää niin erilaista asua kolmen siskon kans ku yhden veljen!


Nyt lauantaina tosiaan juhlittiin hyvän ystävän Aubrien 16-vuotis syntymäpäiviä! (Ala vasemmassa kulmassa) Juhlien teemana oli hankkia maski ja pukeutua juhlavasti. Yritin toki hiukseni kihartaa mutta jopa momini joka on kampaaja, ei saanu mun hiuksia pysymään, tässä näkee kuin suorat mun hiukset on! Aubrie oli kuluttanut mekkoonsa varmasti yli 300$ ja näinhän se täällä Amerikassa toimii, haha!

Tältä reissulta löysin myös suomalaisen tytön nimeltään Salla! Eikä siinä vielä kaikki! Selvis et asutaan molemmat Tampereella ja vaihtovuoden jälkeen molemmat käy Sammon keskuslukioo ja päädytään vielä samalle luokalle! Pieni shokki ku tajuttiin et mikä sattuma! Huikee tyttö ja tullaan varmasti oleen vielä hyvät ystävät!


Pakko myös esitellä aivan huikeeta turtles paitaa joka sitten loppujen lopuks oli aivan pakko ostaa!


Viime viikon perjantaina mentiin myös shoppaileen isolla porukalla ja päätettiin kaikki tytöt pukeutua flanelli-paitoihin!


Ihan käsittämätöntä, halloweenista päästään niin joulua aletaan jo hössöttään! Täällähän on aikalailla yhtä kylmä ku Suomessa, ehkä hieman lämpimämpi. Kaupat alkaa tosiaa jo myymään joulukarkkeja ja koristeita, että kyllä huomaa täällä ton joulun olevan vähä isompi juttu ku Suomessa!


Loppuun vielä aivan upee maisema viime viikon torstailta ku lähdettiin kouluun! Pakko sanoo et aivan mielettömän kaunis!





sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Happy Halloween!

Juu tosiaan eilen piti päivittää, mutta tuli vähä mutkia matkaan. Minä ja Erin oltiin eilen koordinaattorin kans halloween juhlissa ja espanjalainen vaihtari vähä päätti tönästä multa jalat alta ja ei sitten tienny et mullon ollu viimeset 6 vuotta ongelmia polvissa... Lopputulos oli tosiaan se et multa meni polvilumpio sijoiltaan, onneks sentään sain itse paikoilleen eikä muuta kun käyny sivussa... Kaikkein eniten harmittaa kuitenkin et huomenna pitäis alkaa koriskausi ja istun varmaan ainaki ensimmäisen viikon sivussa juoksemisesta.. No mutta ei voi mitää! Tää päivä tullu kyseisen tapahtuman takia maattua sängyssä, mutta onneks Ginger oli mun tukena!


Äskeistä lukuunottamatta mun halloween oli super kiva! Perjantaina kaiverrettiin koulun jälkeen kurpitsoja! Loppujen lopuks siinä kesti yllättävän kauan mutta lopputulokseen oon supertyytyväinen! Andrea päätti kaivertaa helinäkeijun ja Erin mereneito Arielin! Ne ei tosin onnistunu niin hyvin ku ne kuvitteli, mutta niistäkin tuli hienoja!


Meidän pikku Annie oikeen kinus et se haluaa kans pukee jotain superhienoo halloweenina joten pikkuneiti oli sitten prinsessa.


Ginger ei sit ollu niin innoissaan ku siskonsa oli... Joten Ginger oli sitte poikamainen tyttökoira Andrean t-paita päällä.


Kurpitsojen kaiverrusten jälkeen oli luvassa mun odottama trick or treat! Tällä porukalla sit lähettiin liikenteeseen. Minä, Brooke, edessä oleva tyttö oli Brooken kaveri, hawai paita päällä oleva poika oli Josaiah, sitten Nooah ja viimesenä Erin. Voin rehellisesti sanoo et oltiin varmaan kaikista vanhinta porukkaa jotka tuolla kiersi. Mut kerran sitä elämässä voi tällästä tehdä! 
Sää oli ihan törkeen kylmä ja lämpötila tosiaan oli semmoset +2 celsiusta. Ihan törkeen hauskaa kyllä oli ja en tosiaan kadu että pääsin tommostakin kokeileen!





Trick or treatin jälkeen mentiin tosiaan jonkun suureen autotalliin jonne oli kutsuttu porukkaa juhliin halloweenia. Brooke voitti ykköspalkinnon pukeutumiskisassa ja oon himo ylpee mun 50-luvun pikkusiskosta!


Mähän tosiaan päätin vetää dadin vuoden 87 college paidan päälle ja olla 80-luvun tyttö! Totesin että kyseinen valinta oli parempi kuin Erinin multa lainaama batman-puku joka oli hieman kylmä kyseiseen iltaan!


Eilen tosiaan mentiin mun koordinaattorin kans halloweenjuhliin ja löysin sieltä Tanjan! Suomalaisen tytön jonka oon tavannu jo aikasemmin Suomessa! Vaihdettiin kuulumiset ja todettiin et molemmilla menee täällä tosi hyvin! Oli törkeen huikeeta päästä puhuun jonkun kans täällä omaa äidinkieltä!

Kyseisissä juhlissa oli tosiaan haunted house-polku metsässä... Tää polku oli täynnä pellejä... Voitte vaan kuvitella kuinka huusin ku puolihullu sielä keskellä mettää... Ja se oli kyl virhe... Meinaa siinä kohtaa kun rupesin huutaan et "se koskettaa mua" niin ne rupes juokseen meijän perään ja oikeen tarras jalkoihin ja käsiin kiinni... Tuun näkemään järkyttäviä painajaisia pelleistä moottorisahojen ja pellemaskien kanssa...


Tosiaan jännää oli se et jopa ruokapaikat panostaa tähän vuodenaikaan tosi paljon! Kaikki ruokapaikat oli jotenkin koristeltu! Tässä kuva lähiravintolan koristelusta:

Mutta loppuun vielä Happy Halloween!