keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Kuin vaikeeta se on elää kahden maailman välissä...

Eläminen kahden maailman välissä ei oo helppoo. Ei todellakaan. Välillä kaipaa niin paljon takasi Suomeen halaamaan ikiomaa äitiä ja joskus taas toivon ettei täältä tarvis ikinä lähtee pois. Nyt ymmärrän ku mun äiti sano mulle ennen mun lähtöö et ystävysty ainakin yhteen vaihtariin, koska kukaan muu ei ymmärrä vaihtaria niinkun toinen vaihtari. 
Kuin vaikeeta se on ymmärtää et täällä nää ihmiset arvostaa niin eri asioita kun Suomessa. Kuinka täällä vanhempia arvostetaan vähemmän kuin Suomessa. Välillä niin pienet asiat saa hakkaamaan päätä seinään. Kuinka itestä tuntuu että joku ihminen tekee jonkun asian ihan väärin, vaikka se on vaan näiden kulttuuria.


Kuinka sitä kuulee koko ajan joka puolelta että Amerikka on paras maa maailmassa. Ihan käsittämätöntä miten ihmiset voi ajatella tolla lailla.
Mä olen ymmärtänyt kuinka ylpeä mä olen suomalaisuudestani. Kuinka mä olen aikasemmin ollut niin sokea kun olen sanonu et suomi on aivan perseestä. Kuin hyvin asiat siellä on. Kuinka suomalaiset nuoret valittaa kouluruoan laadusta... Täällä se ei ole edes laaturuokaa ja siitä täytyy maksaa. Kuinka täällä ymmärtää suomen koulutustason olevan ihan mielettömän hyvä. Kuinka saa ylpeenä sanoo "Terve oon jenny, oon vaihto-oppilas Suomesta" ja sitten kun joku närkästyneenä kysyy et missä se semmonen maa oikeen on ja sit täytyy selittää, mut voi mielessään ajatella et ite Suomessa maantiedossa opettelin kaikki maat maailmassa ja nyt ymmärrän kuin tärkeetä se oli.


Jos ajattelette et vaihto-oppilaat tulee tänne ja kaikki on yhtä paratiisia, ei se oo. En mä sitä sano etteikö se olis ihan mieletön mahdollisuus, se on. Se on mieletöntä omistaa kaks perhettä. Ystäviä toisella puolella maailmaa. Se siitä vaan tekee vaikeeta että näitä kahta elämää ei voi yhdistää. Sä et voi elää molempien perheiden kans samaan aikaan saman katon alla. Molemmilla perheillä on omat asiat joita ne kunnioittaa ja menee itsekkin sekasi että mitä tässä ny sitte pitäis kunnioittaa. Et voi saman päivän aikana halata poikaystävää ja mennä jefu peliin jenkki kavereiden kans. Tai kuinka niin monesti haluais kertoo totuuden jostain asiasta itseään täynnä olevalle jenkille.

Ja se et joka ikisesta päivästä pitäis ottaa täys nautinto ja joka päivä on vähemmän jenkkielämää. Kuinka ärsyttää "tuhlata" päiviä kotona siskojen kans leffoja kattelen. Joka päivä mä olen lähempänä lähtöä, ja sitten mä en pääse tänne enää ikinä elämään tätä elämää. Pääsisin kyllä jos haluaisin, mutta Suomi on mun kotimaa, mun ylpeyden aiheeni. 

Kaikesta huolimatta, mä en kadu tänne lähtööni. En todellakaan! Mä olen jo nyt kasvanu niin paljon ihmisenä. Oon oppinu arvostaan Suomee ja suomalaisuutta. Oon löytäny itteni ja kasvattanut itseluottamusta! Mä olen onnellinen ja tajunnu mitä on onni.


Mä olen onnekas. Mä olen siunattu. Mä olen ikuisesti kiitollinen. Aina asiat ei vaan oo niin yksinkertaisia miltä ne näyttää.


4 kommenttia: