sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Viimeiset viikot...

Tässä se sitten alkaa olemaan, mun vaihtovuoteni. Mulla on viisi kokonaista päivää Michigan-elämää jäljellä ja tällä hetkellä mieli on haikee. Pikkuhiljaa pitäis ruveta sanoon helppoja ihmisille ja henkisesti valmistautumaan kotiin lähtöön, en voi muuta sanoo ku et rankkaa tää on. Joka kerta kun mietin sitä viimestä iltaa tän perheen kanssa, rupee rintaa puristaa ja kyyneleet valumaan, miten mä voisin olla valmis lähtemään ja jättämään kaiken, lopullisesti?



Viime viikko me vietettiin senior tripillä Floridassa. Tavalliset isot koulut menee yleensä johonkin huvipuistoon, mutta meidän koulun pienuudesta johtuen me päästiin vähän pitemmälle. Viikko oli unohtumaton ja se sai mut vielä haikeemmaks lähdön suhteen. Käytiin rannalla ja käytiin shoppailemassa, pidettiin hauskaa joka oli päätarkoitus tälle matkalle. Ikinä en tuu näitä ihmisiä unohtamaan ja tällä vuodella oli niin suuri vaikutus muhun, etten osaa ees kuvailla sitä.


Tämä viikko on mennyt hujauksessa ohitse ja en pysty kuvittelemaan että mun lähtöni on oikeasti vain 5 päivän päässä. Tänä yönä mun hyvä kaveri Anne Sofie lähtee takaisin tanskaan ja päätin meneväni lentokentälle sanomaan heipat. Vaikea kuvitella ettei häntäkään enää sen jälkeen naapurustossa nää. Outoa ettei voi juosta muutaman talon päähän ja koputtaa oveen että voiko Anne Sofie tulla veneellä uimaan meidän kanssa. 

Tällä hetkellä istun meidän talon kuistilla ja maisema on tämä: 

Vaikea kuvitella ettei tässä kuistilla enään kahden viikon päästä istuta, tai oikeastaan lähivuosinakaan. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta. 

Vasemmalle katsoessani näen Gingerin, meidän hurmuri koiran ja kauhistuttaa ajatella et mun tän vuotiselle lenkkikaverillekkin pitää sanoa heipat...


Eihän tässä ajattelun keskellä voi kuin kyyneleitä pyyhkiä silmistä. Ihmisistä tuli tärkeämpiä kuin kuvittelin ja heippojen sanominen on vaikeampaa. Täältä lähteminen on vaikeampaa koska Suomesta lähtiessä pystyi ajattelemaan että se on vain 9kk, mä tulen takaisin. Tähän elämään ei oo palaamista, tottakai mä tulen mun perheeni ja monta ystävänikin näkemään, mutta en mä enään ikinä tätä samanlaista elämää tule elämään.

Mutta sitten kun tätä ajattelee siitä näkökulmasta et mä pääsen takaisin kotiin, sinne minne mun sydän kuuluu en vois olla innostuneempi! Te siellä suomen päässä, älkää ymmärtäkö ettenkö haluisi tulla Suomeen, tottakai haluan, mutta se on vain vaikeaa jättää tämä elämä taakse.








maanantai 4. toukokuuta 2015

Florida!

Moikka! Nyt on taas kulunu vähän liian kauan aikaa viimeisimmästä postauksesta, mutta tässä tulee oikeen kunnon läjäys kuvia Floridan matkalta! Meidän Spring breakin matkakohde oli siis Kissimmee, jota ennen matkustettiin Tennesseehen moikkaamaan meidän serkkuja. Ajettiin siis Floridaan ja takaisin ja voin kertoo et menomatka oli ihan älyttömän hauska. Meidän ystävien Morganin ja Marianan vanhemmilla on asuntoauto ja ne päätti lähteä meidän mukaan. Alapuolella olevassa kuvassa Mariana halaa Eriniä ja mun takana on Morgan. Matkaan lähdettiin aamulla 6 aikaan ja ajomatkaa Tenneseehen kertyikin semmoiset 14 tuntia. Meidän vanhemmat ajoivat meidän autoa, mutta me päätimme luksustella ja katella elokuvia asuntoautossa.









Ensimmäisenä kokonaisena päivänä Tenneseessä lähdettiin Memphikseen, kuuluisan Elviksen kaupunkiin.


Andrean kanssa päätettiin heti aloittaa "howdy" meiniki, Tenneseessä kerta kun oltiin.






Meidän serkuilla oli aivan mielettömän suloinen kissa, joka päätyi sitten nukkumaan mun viereen kaikkina öinä.


Seuraavana päivänä mentiin tämmöiselle ulkoilma safarille, josta ite en ollu ikinä kuullukkaan. Voitiin ostaa ruokaa niille eläimille ja sitten ajettiin tiellä joka oli ympäröity eläimillä. Ja niitähän löyty joka lähtöön...









Löysin myös uuden ihanan ystävän!



Alapuolella olevat talot olivat siis serkkujen naapuruston normaaleja taloja, ja mikä oudointa, kyseiset talot ovat kuulemma mielettömän halpoja Amerikan mittakaavalla...





Päätin myös Tenneseessä ollessani että joskus haluan tulla takaisin, olihan se täysin erilainen kuin Michigan.


Seuraavana päivänä matka alkoi kohti sitä määränpäätä, eli Floridaa!


Se tunne kun näki ne ensimmäiset palmut 14 tunnin ajomatkan jälkeen!






Ensimmäinen kokonainen päivä makoiltiin altailla ja seuraavana päivänä lähdettiin kohti Cocoa Beachia!






Univeral Studios Orlando!






Kyseisessä Universal Studiossa Harry Potter maailma oli valmis, ja siis rehellisesti sanottuna hienoin paikka koko Studiolla! Ikinä en oo mikään älytön Harry Potter-fani ollu, mut tuolla kyllä tälläkin tytöllä irtos jalat maasta!



Mariana osti Dumbledoren taikasauvan.





Viimeisenä kokonaisena päivänä lähdettiin Tampaan Clearwater Beachille. Ranta oli yks hienoimmista ikinä näkemistäni rannoista!





Takaisin tulo matka oli kyllä hieman tuskainen pienessä autossa, kaikki siskot yhteen tungettuina ei ollut hyvä idea. Ajettiin omalla autolla takaisin, koska ystäväperhe halus pysähtyä yön yli ja meidän dad halus ajaa suoraan takaisin. Matka takaisin kesti tosiaan lähemmäs 23 tuntia pysähdyksineen. 




-Jenny