sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Neljä kuukautta enään...

Tänään on 15.2.2015 ja tasan neljä kuukautta siihen kun mun kone laskeutuu Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tunnen tällä hetkellä niin pelkoo, innostusta, mutta myös panikointia. 
Välillä Suomea ikävöi paljon, kuten viime perjantaina. Vanhojen tanssit, yks tuskallisimmista päivistä koko mun vaihtovuoden aikana. Se kun näki parhaan kaverin niin jumalattoman kauniina ettei voinu ku itkee. Tai se kun näki oman poikaystävän niin komeena et halus vaan juosta sinne ja hypätä sen syliin. Tottakai se vetää apeeks, valehtelisin jos väittäisin jotain muuta. 


Mutta sitten ku ajattelee et se on vaan yks päivä tästä vuodesta jonka haluisin olla Suomessa yli kaiken.  Ja kuinka monta päivää mulla on sellasia et Suomessa joku vois tehdä mitä tahansa omistaakseen yhden päivän mun jenkkielämääni. Ens viikolla pääsen Chicagoon ja alle kolmen viikon päästä on Californian matka edessä, pakko sanoo et oon onnekas. Vaikka en vanhojani tänä vuonna kokenutkaan niin koen ne silti ens vuonna. En pääse saman ikäisten kavereiden kanssa abiristeilylle, mutta pääsen sen sijaan Hollywoodiin. Elämä on valintoja täynnä, enkä kadu omiani. Tää on mun vuoteni.



Vanhojen siasta koen tänä vuonna monet tanssit koulun kautta. Meininki ei tietenkään oo niinku vanhojen jatkoilla, mutta kyllä sitä hauskaa voi pitää selvinpäinkin ja voin sanoo et mä ainakin pidin! Meillä oli kaks viikkoo sitten homecoming dancet. Tavallisesti homecoming dancet pidetään amerikkalaisen jalkapallon aikana, mutta meidän koulussa jossa on 150 henkee 7-luokalta lähtien ei kauheesti jalkapallojoukkuetta nähdä. Näin ollen homecoming dancet pidettiin koripallokaudella. Vaikkei ihmisiä paljoo ollutkaan, oli fiilis silti mahtava. Tyttöjen kans tultiin tansseja ennen meille valmistautuun ja mä olin mekkoni tilannut monta viikkoa aikasemmin kyseisiä tansseja varten.




Mun sisko tosiaan valittiin homecoming queeniks ja se oli sille tosi iso asia! Homecoming kingiks valittiin Raul, meksikolainen vaihto-oppilas ja sen hymyä sinä iltana ei pysty kyl ikinä unohtamaan!

Loppujen lopuks Homecoming dancet oli tosi onnistuneet!



Muuten viime viikot on ollu aika kiireiset. Meillä alkaa seuraavalla viikolla viimeinen viikko koripallossa ja viimeisestä pelistä joudun jäämään pois Chicagon matkan takia. Torstaina käytiin katsomassa Fifty Shades of Grey ja täytyy myöntää et oli kyl hyvä elokuva. Täällä sitä verrattiin pornoon, mutta näin suomalaisena jolle alastomuus ei oo niin kauhee tabu mikä osalle näistä on, ei elokuvaa mun mielestä nyt ihan pornoon voi verrata.
Eilen ystävänpäivänä ei tehty oikeestaan mitään, siskot lähti rullaluisteleen mutta mä päätin jäädä kotiin, koska en halua nyt ottaa riskejä ton mun polven kanssa, joskus sitä on aika kiva olla yksin hiljaisessa talossa joka on yleensä aina meteliä täynnä. Tosiaan meillä onkin nytten niin sanottu talviloma, joten viime perjantaina ja huomenna meillä ei oo koulua.


Tänään käytiin joitakin kuvia ottamassa Erinin kanssa ja ulkona oli jäätävän kylmä ilma, eli noin -14 celsius astetta. Seuraavaa postausta tuleekin varmaan Chicagosta!