Beautiful Christmas!

Nonni, tästä alkaa semmonen kuvasato. Musta tuntuu et en oo päivittäny tänne viiteen vuosisataan mitään, mutta voin sanoo suoraan et syy on ollu kyl joulu! Nämähän alko siis hössöttään joulua jo halloweenin jälkeen ja kun tänne syyskuussa tulin, näin jo ensimmäiset joulukoristeet kaupoissa. Meille joulukuusi laitettiin pystyyn jo marraskuun lopussa ja tämä tyttö seiso vieressä silmät suurina ja suu auki et ei tota ny vielä tarvi pystyttää. Amerikkalaiset todellakin on jouluihmisiä.

Leivoin tossa joulun kunniaks tän viikon tiistaina joulutorttuja ja kaikille näytti ainakin hyvin maistuvan! Mom oli aivan innoissaan ja juoksenteli ympäri asuntoo kuinka ihanaa on ku tuon jotain omasta maastani. Tein noita tosiaan lähemmäs 35 kappaletta ja joka ikinen meni! Itehän täyty neuvoja hakee meidän expon vaihtariryhmältä ja nauroin itekseniki ku laitoin sinne jotenkin et "joo hei tietääkö kukaan miten täällä vois tehdä niitä joulutähtiä, niitä leivonnaisia" parilta tytöltä tuli naurut et niin joulutorttujako meinaat. Kieltämättä alkaa toi suomen kieli välillä reistaileen. Yks päivä lähetin viestin et "toi kuulostaa outolta." enkä ees ite tajunnu virhettäni...

Joululahjat me siis avattiin joulupäivän aamuna. Avasin myös suurimman osan Suomesta tulleista lahjoista. Ajattelin etten kovin paljoo lahjoja saa jenkki perheeltä, vaikka itse kaikille hankinkin lahjan. Toisin kävi, mulle tuli jäätävä kasa lahjoja, suurin osa kaikkee hyödyllistä! Oli ihan sairaan ihana ku nää oli panostanut näihin lahjoihin ja ajatellu mua. Tuli tunne et on osa tätä perhettä! Näidenhän lahjat laitetaan sukkiin, mut kaikki ei toki mahtunu. Koirillaki oli oma sukka jossa oli maailman parhaat luut, jotka loppujen lopuks isompi koira veti poskeensa... Mun pikkusiskollahan on tapana et se käyttelee vähä kenen tahansa hammasharjaa ja unohtelee et mikä väri olikaan sen, joten yks tärkeimmistä lahjoista oli hammasharja, kotelolla varustettuna että varmasti tietää mikä ei ainakaan ole sen. 

Jouluaatto me vietettiin isovanhemmilla jossa oli isän puolen suku. Pelattiin korttia ja juotiin kaakaota. Ja totesin myös et oon harvinaisen huono bingossa... En ees tienny et siinäkin voi olla huono ku periaatteessa tuuri peliä, mutta joka ikisellä kierroksella taisin olla viimesten joukossa. 

Tällä kertaa mun joulu oli erilainen. Mä vietin sen eri perheessä ja tottakai kun vanhemmat jouluaattona soitti ja kiitteli lahjoista, tuli ikävä sitä ihka oman perheen lämpöö. Kuitenkin kun joulupäivän aamuna herättiin avaan niitä lahjoja, tajusin et onko mulla enää mitään ihka omaa perhettä. Mullon kaks perhettä, toisen niistä kans mä oon eläny koko elämäni, ja toisen vasta 4 kuukautta. Mä olen onnellinen täällä. Mutta mä olen onnellinen myös Suomessa. Mä olen rikas kun mullon kaks näin upeeta perhettä!

Tosta Michigan kuvasta... Täällä ei tosiaan ikinä tiedä mikä on sää. Yhtenä hetkenä voi paistaa aurinko ja seuraavana sataa lunta. Näille luvattiin mun tullessa ihan järkyttävän kylmää joulua, mut eihän se ihan niin mennytkään.

Jouluaattona tapahtu myös tämmönen et oltiin menossa kotiin isovanhemmilta. Ajetaan tapaturma paikan ohitte jossa vanha nainen on ajanu ohi tiestään ojaan. Siinä samassa ku mun dad huomas sen, sanoi hän et me jäädään auttamaan häntä. Niin me autettiin. Tainno siis dad autto... Me muut 6 istuttiin autossa ja jännitettiin et mitä tapahtuu. Sit dad tulee sanoon et se nainen on istunu sielä autossa tunnin ja soittanu poliiseille tunti sit, mut kukaan ei oo pysähtyny auttaa. Mun dad oli raivoissaan, se oli niin vihanen et kukaan ei ollu pysähtyny auttamaan. Lopulta saatiin se nainen ja auto sieltä ojasta ja hän pääsi jatkamaan matkaa. Mutta siinä kohtaa kyllä nousi arvostus tän perheen kohdalla. Tuntu hyvältä et me oltiin ne jotka autto sen vanhan naisen sieltä ojasta!

Yks parhaista joululahjoista oli mun poikaystävältä Suomesta... Se lupas mulle päivän kylpylässä ja yön hotellissa. Se tietää just mitä tehdä et saa mut itkeen onnesta. "Distance means nothing when someone means everything."

Viikko sitten lauantaina meillä oli myös koululla "Christmas Dance" jonka avulla me seniorit kerätään rahaa. Oli ihan sairaan hauskaa ja meidän governmentin opettaja esiintyi joulupukkina. Muutenkin tanssit onnistu tosi hyvin eikä ollu isompia ongelmia.

Tää loma oli mun siskon kohokohta. Yks syy millä mä olen jaksanut olla kaukosuhteessa on Erin. Erin tosiaan seurustelee pojan kans jonka nimi on Michael. Tarina ei tosin ookkaan niin yksinkertainen. Michael asuu Saksassa. Hän oli vaihto-oppilas viime vuonna ja ne rakastu. Jos joku pari on luotu toisilleen niin ne on nää kaks. Michaelin joululahja Erinille oli tosiaan et Michael tulee tänne kaheks viikoks asuun meidän kans, ja ne saa viettää kaks viikkoo toistensa kanssa. Siis mä en voi kuvailla sitä ku Michael ja Erin juoksi toistensa syliin. Se jos joku oli rakkautta. Mä oon herkkä ihminen ja siinä kohtaa ku ne juoksi toistensa syliin, mun oli vaan pakko itkee, mä en voinu sille mitään ja kyyneleet vaan valu. Se oli jotain uskomatonta. Ja mä en pysty ees kuvaileen kuin onnellinen mä oon mun siskon puolesta. Mä sentään meen takasin Suomeen 6kk päästä ja nään mun kultani. Mut tää pari ei ees tiedä koska ne tulee näkeen seuraavan kerran.

Samaan aikaan tää pari osaa olla niin sulonen, niinku vasemman puoleisessa kuvassa. Mut sitten jotain tapahtuu ja tulee oikeen puolimmainen kuva... Noi kaks on niin outoja yhessä, etten ees osais kuvailla niitä kenenkään muun kans. Ne on vaan niin ihania!

Seuraava päivitys tuleekin sitte uudesta vuodesta! 

Onni on, niin arvaamaton. Se voi ruosteisesta räystäästä tipahtaa.

Nyt oon pahoillani, ei oo tullu kirjoteteltua paljoa muutamaan viikkoon. Ollu paljon tekemistä ja perheen ja Tuukan lahjoihin meni jonkin verran aikaa, mutta nekin saatiin liikenteeseen tiistaina, että näillä näkymin pitäis olla perillä ens viikon lopulla! Täällä on siis alkanu oikeen kunnon joulutohinat. Kaupat on pullollaan joulu-alennuksia ja tavaroita. Oon saanu paketteja myös Suomesta ja innolla odotan kun jouluna saan ne avata.

Mun suomi-äiti lähetti mulle ruisleipää ja oli aivan sairaan hyvää! Sitä ei voi ees kuvailla kuinka paljon kaipaa saunaa,ruisleipää ja fazeria. Tosin tiedän kyllä että täältä lähtiessä tulee matkalaukku täyttymään m&m:seistä ja sour patcheista. 

Toissa viikolla tosiaan kasattiin jo joulukuusi ja vedettiin joulukamppeet esille. Ensimmäinen joulu kun vietän juhlan ilman oikeaa kuusta, ja tottakai tuli pieni pettymys kun kuuli ettei oikeeta kuusta tule sisälle. Joulun tekee mulle kuusen tuoksu, mutta ensi vuonna sitten! Tottakai tekokuusi näyttää tuuheammalta ja Mom koristeli ton kuusen mielettömän kauniiksi. 

Viime viikonloppuna oli tosiaan myös Suomen itsenäisyyspäivä ja itsekkin puolet päivästä tuijotin ruutua ja linnanjuhlia, mitä yleensä Suomessa teen oman äidin kanssa. Olihan sekin jonkinlainen kokemus puhua sitten seuraavana päivänä niistä Skypessä perheen kanssa. 

Viime sunnuntaina heitin meidän pikku koirakaverin kanssa 10 kilometrin lenkin ja tuntu tosi hyvältä päästä raikkaaseen ilmaan lenkkeileen tän karvaturrin kanssa. Kovin useinhan sitä ei tapahdu koska reeneistä päästessä on kello jo lähemmäs 6pm, ja mun Mom ei tykkää että pimeessä lähdetään omaa katua pitemmälle. Yksi asia missä amerikkalaiset ovat erilaisia kuin suomalaiset.

Koulu täällä on oikeesti paljon helpompaa kuin Suomessa. Toisaalta tuntuu tosi kivalta kun välillä kuulee matikan tunnilla et "kysy jennyltä, se tietää miten tää tehdään", mutta sitten taas on oppinu arvostaan kuin hyvä suomen koulutus on, eikä harmita yhtään ens vuonna tulla takas ja tehdä kuolemaa omassa lukiossa. Ainoo aine jonka eteen täytyy tehdä vähän töitä on government, joka on amerikkalaisten yhteiskuntaoppia eli miten osavaltioiden päätökset tehdään.

Meillä siis alko myös koripallo kausi tossa kuukausi sitten, mutta polvi-ongelmien takia itse pääsin alottaan täysillä reenaamisen vasta viime viikolla. 

 

Eka kerta kun puin koripalloasun päälleni ja yllätyin kuin comfy se oli!

Tänä lauantaina mentiin siskon kans joululahja ostoksille, oikeestaan niitä lahjoja ei tarttunu mukaan mut kaikkee muuta kyl...

Löysin mielettömän ihanat farkut!

Kun tänne lähdin, oli tarkotus poikaystävän kanssa erota tän vuoden ajaks... Suunnitelmat ei menneetkään ihan niinkun suunnittelin. Pari viikkoo siitä ku lähdin, tajusin et edelleen puhutaan samanlailla ku oltais yhdessä, joten yhteisen päätöksen myötä sit päätettiin pysyä yhdessä mun vaihtovuoden ylitse. Vuosi tuli täyteen 13.12 ja Tuukalta sain aivan ihanat korvakorut ja kaulakorun. Omaa lahjaani en kerro koska se on vasta paketissa menossa Suomeen joululahjojen mukana. Tottakai jotkut on tullu multa kysyyn et onko tossa muka mitään järkee seurustella tän vuoden ylitse. Mutta siinä kohtaa kun toista rakastaa tarpeeks paljon, edes välimatkalla ei oo väliä. Tuleehan niitä päiviä et ikävöi, mutta tähän mennessä tää on sujunu tosi hyvin.

"If your dreams don't scare you, they're not big enough."

Vaikka joskus vaarallinen, on matka silti ihmeellinen...

Parin viikon aikana mä oon kyseenalaistanu tosi paljon sitä et saanko mä valittaa, itkeä tai ikävöidä. Mä oon pohtinu asioita paljon. Mullon tuttuja jotka on ollu vaihto-oppilaina ja aina oon kuullu sen saman virren "se on sun elämäs paras vuosi" ja siitä tulee käsitys et tää vuosi on yhtä paratiisia. Tää vuosi on rankka. Tosi rankka. Sä jätit elämäs toiselle puolelle maailmaa että saat toisen, ei se oo helppoo. Mä en sitä sano ettenkö arvostais tätä, mut tottakai kun tulee huonompi päivä niin päässään vertailee näitä kahta elämää. Mä totesin et ennenkö lähdin mulla oli erilaiset odotukset, ja annan vinkin teille tuleville vaihtareille, älkää odottako mitään. Kun ette odota, pystytte täysillä nauttiin elämisestä täällä.

Tähän mennessä en myöskään oo kokenu mitään yhtä hienoo kolmessa kuukaudessa kun täällä asumisen. Tottakai täällä on itketty, ikävöity kavereita ja perhettä, mutta täällä mä oon oppinu mitä on onni. Onni on omistaa kaks elämää. Onni on arvostaa molempia elämiä.

Mun paras kaveri kirjotti ennen ku lähin kirjeeseen et "mikä tekee sut onnelliseksi, tekee mut onnelliseksi". Ja mä oon onnellinen. Mä oon onnellinen et lähin tänne. Ja tiedän nyt kuin tärkeitä mun suomalaisten ystävien tuki oli kun päätin lähteä. 

Happy Thanksgiving!

Tässä on siis vietetty keskiviikosta asti kiitospäivän lomaa, elikkä viime päivät on ollu aikamoista hulinaa ja huiskutusta. Eilinen vietettiin kiitospäivän merkeissä molemmilla isovanhemmilla. Aluks mentiin mun dadin puolen vanhemmille ja sielä syötiin sit kiitospäivän lounas. Kieltämättä löyty kyllä kaikkee mahollista perunamuusista makarooniin ja juustoon. Isovanhemmilla oli tosiaan koko sen puolen suku kylässä ja kaikki toi jotain mukanaan ja lopuks syötiin yhdessä. Tottakai löytyi myös aivan sairaan hyvä kalkkuna! Ruoan jälkeen dad otti sohvalla lepoo ja me pelattiin grandmomin, tädin ja muun perheen kesken korttipelejä. Ikinä en ollu noita pelejä pelannu, mut oli tosi kiva oppia uusiakin!

Tässä tunnelmat kyseisen ruoan jälkeen...

Torstai vietettiin siis 1-5pm dadin vanhemmilla, jonka jälkeen mentiin momin äidin luo missä oli äänekkäämpi suku. Siellä vietettiin 6-9pm kattelen vanhoja lapsuusvideoita joissa Andrea keräili pääsiäismunia ja momilla oli järkyttävän kokonen maha kun odotti Eriniä. Grandmomin kans katteltiin myös valokuvia viime kesän häistä ja hänen perus hokemansa oli "Oh my".

Tässä viime päivät oon ollu myös tosi kipee ja keskiviikko tuli täysin maattua sängyn pohjalla. Ääntä ei lähe juuri ollenkaan ja kurkku on tosi kipee. En ymmärrä ku Suomessa oon aina terve ja kerran vuodessa ehkä joku pieni flunssa, niin täällä oon ny kolmen kuukauden aikana ollu kahdesti... Tuntuu vähä et se johtuu siitä et täällä ei saa yhtä monipuolista ruokaa ku Suomessa.

Tänään käytiin shoppailemassa black fridaylla ja tarttu mukaan enimmäkseen joululahjoja ja itelle aurinkolasit ja uudet puhelimen kuoret.

Tässä on syy mistä mä olen kiitollinen. Mullon myös muita syitä olla kiitollinen kuten suomalainen perhe ja ystävät. Mutta tällä hetkellä mä olen kiitollinen siitä että mullon elämä täällä, perhe ja ystäviä. Mä olen kiitollinen et sain tän mahdollisuuden kokee toisen perheen ja elämän.

Family!

Täällä ollessa ja jenkkiperheeseen koko ajan paremmin tutustuen tulee uusia tuntemuksia jotka ei tulis suomiperheen kans. Halusin tehdä yhden päivityksen mun suomiperheestä, perheestä jonka ansiosta mä täällä nyt olen.

Mun perheeseen Suomessa kuuluu siis pikkuveli, äiti, iskä ja tottakai Manta mun hupsu koirani. 

Mun perheeni rakastaa olla mökillä, luonnon keskellä, lähellä järvee. Ja oon onnellinen et pääsin täällä asuun lähellä järvee, koska täällä tullu tajuttua kuin kaunis "Suomi, tuhansien järvien maa" on.

Mun pikkuveljeni täytti kuukausi sitten 13-vuotta. Täällä tullu myös arvostettua pikkuveljee, asunhan kolmen siskon keskellä. Mä en sitä voi kieltää et mullon ikävä meidän yhteisiä hetkiä ja välillä haluisin rutistaa ton pojan halaukseen enkä ikinä päästää irti! Innolla odotan meidän jälleen näkemistä, mä toivon ettei tää urpo oo venähtäny mua pidemmäks, painissa mä sen aina voitan, mut pituudessa en kyl varmaan enää kauaa. Maailman paras pikkuveli!

Mun perhe tykkää myös matkustaa paljon! Tässä kuva pari vuotta sitten Lontoosta missä oltiin kolmistaan ja mukana oli myös äidin täti!

Mulle suurimmat tsemppauksen antajat on aina ollu mun vanhemmat. Itseasiassa syypää siihen miks täällä tälläkin hetkellä asun ja elän. Ne on aina uskonu muhun ja mun mielestä tää on osoitus siitä et ne tosiaan luottaa muhun tosi paljon. Antaa mun elää unelmieni vuotta, ja ainoo huolenaihe tuntu äidilläkin olevan se et mä en voi täällä shoppailla joka ikinen viikonloppu. Ei sitä tajua vasta ku näin jälkeenpäin aattelee et ei hitto, ne oikeesti luotti muhun niin paljon et oli valmiit laittaa mut yksin toiselle puolelle maapalloo. Mun vanhemmat on aina halunnu mun olevan onnellinen ja vaihtovuodesta oon puhunu tosi kauan. Tää vuosi oli kallis, ja me ollaan keskitulonen perhe. Aina ollaan Kallen kans saatu harrastaa mitä halutaan ja vanhemmat on jotenkin ne sumplinu. Ne on aina halunnu vaan meidän parasta ja ymmärrän sen nyt.

Kuten jo varmaan ootte lukenukkin, mun äitini oli vaihdossa Las Vegasissa. Mua ihmetytti kauheesti viime kesänä et ku mä stressasin et jossen selviäkkään täällä ja jos en saa kavereita ja en ymmärrä yhtään mitä nää puhuu, nii mun äiti ei stressannu kertaakaan niistä. Äiti ei stressannu melkeinpä ollenkaan mun vaihtoon lähdöstä ja viimesenä iltana äiti sit kerto syyn. Se kerto et se tietää et selviin täällä. Siinä kohtaa tiesin et oon tekemässä oikeeta asiaa, jos mun oma äitinikin muhun noin paljon luottaa.

Mä oon aina ollu iskän tyttö. Pienestä pitäen oon kulkenu tapparan peleissä iskän kanssa ja aina ollaan oltu läheiset. Aina oon voinu iskälle huutaa ja iskä on tottakai huutanu takasi, välillä ku riidellään nii jopa äiti sanoo kuin samanlaiset me ollaan. Iskä on aina ollu se joka on mua urheilussa puskenu eteenpäin. Se perus iskä joka tyyliin jalkapallopeleissäkin kuvitteli mun olevan poika ja sano et kyl niitä ny vähän pitää töniä et sen pallon saa. Yleisurheilussa en todellakaan ollu mikään pitkän matkan juoksija, mutta joka kerta iskä mut kannusti maaliin. Nyt ku oon ollu täällä nii iskä on ollu jokaisen skype puhelun lopussa sanonu et "noni tsemppiä ny nenny! Sä pärjäät hyvin sielä! Heippa!" Ja se tuntuu älyttömän hyvältä!

Mullon mahtava perhe täällä, mutta nyt mä oon oppinu arvostaan myös suomiperhettäni. Pari vuotta sitten se oli typerää mennä johonki perheen kesken ja tuntu tosi tyhmältä. Nyt oon vannonu ittelleni et haluan tehdä kaikkee kivaa mun synnynnäisen perheen kanssa! Niinku oon jo kertonu, tää vuosi on ny jo opettanu mulle niin paljon kaikkee, ja tää on yks niistä. Mä en tuu enää piilottelemaan sitä mistä mä tuun ja tän vuoden jälkeen voin ylpeenä esitellä perheeni, koska se on arvokas!

Talvi tuli!

Tää viikonloppu oltiin tekemättä mitään... Mut oikeestaan mua ei haittaa koska ollu yhtä hullun myllyä viime viikko, joten oikeestaan aika kiva et saatiin vaan olla ja löhötä! Kohta jo thanksgiving hössötys alkaa ja siinä sitä ainaki on tekemistä!

Vasta viime viikolla tajusin reeneissä ku en pystyny juokseen ja rupesin itkeen, et kuin törkeen paljon urheileminen mulle merkkaa! Kuin se on tosi iso osa mun elämääni. Aamuiset lenkit millon saa vetää ittensä aivan piippuun, mun juttuni. Ja tää on ollu mulle tosi rankkaa olla fiksu ja lepuuttaa jalkaa, liian aikasin tuli alotettua juokseminen ja polvi kipeyty uudestaan joten nyt täytyy vaan malttaa ja kattoo ku muut juoksee.

Tän perheen koirat on mulle ihan mielettömän tärkeitä! Tälläkin hetkellä kello on yheksän ja toi isompi köriläs nukkuu tässä mun pienessä sängyssä mun kans ja vie valehtelematta yli puolet sängystä. En osas ees kuvitella tätä perhettä ilman koiria! Joka päivähän mulle kerrotaan kuin toi isompi koira on kuulemma aivan mun koirani. Mikään koira ei tosin voita mun ikiomaa haukkuani Suomessa!

Lauantai vietettiin tosiaan kuvaillen ja Erinin luokkalainen Melissa oli meidän mukana. Brooke ekspertti kuvaaja oli myös mukanamme toppatakki ja rukkaset kädessä!

Talvi saapui tosiaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä myös tänne. Kyseiset kuvat on otettu tosiaan 12 aikaan yöllä. Tytöt oli niin innoissaan että jopa pulkka piti hakee ja laskee mäkee! Brooke päätti jopa lumienkelin väsätä siinä keskellä yötä...

En ees tajunnu ennenkö tota lunta alko sataan että vietän täällä jouluni. Haittaako se mua? Ehkä vähäsen. Haluanko mä kokea sen? Todellakin! Ainoo joulu tän perheen kanssa, joten todellakin aijon ottaa KAIKEN mahdollisen ilon irti! 

Alapuolella näätte kuinka hymyssä suin olin ku pääsin keskelle lumisadetta! Tuli niin kotoinen olo.

Hauskaa tulevaa viikkoo kaikille!